Opiskellaanko vain tutkintoa vaiko myös elämää varten?

Savon Sanomat 6.5.2009
(lehdessä kirjoitus oli otsikoitu uudelleen)

Alkiolaisuuden yksi kantavista arvoista läpi vuosikymmenien on ollut kansalaisten tasa-arvoinen oikeus sivistykseen ja koulutukseen. Elämänhallinnalliset taidot ovat olennainen osa sivistystä. Tämä on valitettavasti unohtunut opetuksen ja koulutuksen suunnittelussa. Keskustan tulee nostaa työelämävalmiudet esille keskusteltaessa työurien pituudesta. Puolueemme tulee ottaa vahvempi rooli koulutuspolitiikassa ja näytettävä tie työurien pidentämiseen antamalla nuorille työelämävalmiuksia muuttamalla opetuksen painopistealueita.

Tällä hetkellä peruskoulun jälkeisissä opinnoissa keskitytään lähinnä kädentaitojen tai asiaosaamisen kehittämiseen. Näiden lisäksi tarvitaan myös laajempaa ymmärrystä omaan jaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista. Tilanne ammatti- ja jatko-opinnoissa on sama kuin peruskoulussa: lapsemme ovat maailman huippuja matematiikassa ja luonnontieteissä, mutta moni voi henkisesti pahoin. Peruskoulun jälkeinen opiskelumaailma tarjoaa hyvät kädentaidolliset ja tietopohjaiset valmiudet, mutta mitä hyötyä niistä on jos työelämään valmistuvan nuoren oman elämänhallinnan taidot ovat hukassa tai hän ei yksinkertaisesti ymmärrä työyhteisön pelisääntöjä?

Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä on kymmenkertaistunut 80-luvun alusta. Syynä ovat usein ongelmat työyhteisössä. Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, pysyy työikään varttuvien nuorten määrä pienenä ja heidän toiminta- ja työkykynsä merkitys korostuu. Estettävissä olevan pahoinvoinnin vuoksi menetetään jokaisessa ikäluokassa tuhansia henkilötyövuosia työuran alusta alkaen, mikä osaltaan nostaa käytettävissä olevan työvoiman hintaa.

Työyhteisöjen ongelmat johtuvat paljolti siitä, ettei ihmisillä ole yksinkertaisesti riittäviä valmiuksia toimia osana työyhteisöä. Työelämään valmistuvat tarvitsevat laajempaa ymmärrystä omaan jaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista. Tämä vaatii uudenlaista työelämäasioiden esilletuontia opiskelujen osana. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nyt on uskallettava tehdä uudenlaisia painotuksia opintojen sisältöihin, jotta meille kasvaa tasapainoisia ja vastuunsa kantavia nuoria, jotka jaksavat ja pärjäävät niin työmaailmassa kuin elämässä yleensäkin. Tämän vuoksi työhyvinvointi ja työelämätaidot tulee sisällyttää osaksi ammatti- ja jatko-opintoja.

Hannakaisa Heikkinen 

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen Kiuruvedeltä.