Puhe naistenpäivän juhlassa Kuopion kaupungintalo 8.3.2007

Tervetuloa rakkaat ystävät tähän Naistenpäivän juhlaan!

Laman myötä Suomessa totuttiin määräaikaisiin työsuhteisiin, eikä julkinen sektori ole tässä minkäänlainen poikkeus. Päinvastoin. Pätkätyökulttuuri on erittäin vahingollinen naisten työmarkkina-asemalle. Naiset elävät jatkuvan työttömyysriskin alaisina eikä määräaikaisille työntekijöille usenkaan tarjota työpaikkakoulutusta, henkilökohtaisten palkanlisiä tai tulospalkkiota. Epävarmojen työsuhteiden kasaantuminen naisille muodostaa todellisen uhan tasa-arvolle.

Pienten lasten vanhemmilla tulisi olla parempi mahdollisuus itse valita perhetarpeista lähtevä työaika. Tämän saavuttamiseksi osittaisen hoitovapaaoikeuden edellytyksiä tulisi lieventää ja osittaisen hoitorahan tasoa nostaa.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen edellyttää myös puuttumista pienten koululaisten koulupäivän järjestämiseen. On syytä tarkastella, millaisia tuloksia eri puolilla Suomea on saatu ns. eheytetyn koulupäivän kokeiluista.

Työelämän joustot eivät kuitenkaan tarkoita työaikajoustoja vain nuorille työntekijöille. Aivan samalla tavalla kuin pienten lasten vanhemmat, tarvitsevat – ja ovat oikeutettuja- myös ikääntyvät työntekijät lyhennettyyn työpäivään, työviikkoon ja vuorotteluvapaaseen. Keski-ikäisellä työntekijällä oman kotipesän tyhjentyessä alkaa usein huoli ja vastuu omien ikääntyvien vanhempien pärjäämisestä. Usein tämä vastuu omista ja puolison vanhemmista on naisen harteilla. Nainen on hoivaaja läpi elämän. Ensin hoidetaan omat lapset vahvoiksi ja valmiiksi maailman tuuliin ja pian on käsillä aika, jolloin hoivataan ja huolehditaan suvun vanhimmista heidän elämänsä ehtoossa. Myös tämä vastuullinen, rakas ja raskas rooli tulee huomioida työelämässä.

Tätä työntekijän eri ikävaiheiden tuomien velvollisuuksien huomioimista kutsutaan ikäjohtamiseksi. Esimiestyöhön ja työyhteisöjen johtamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Jokaisella työntekijällä tulee olla oikeus inhimilliseen johtamiseen. Esimiehen tulee olla ei vain pätevä vaan myös sopiva esimieheksi. Työuupumus johtuu valitettavan usein huonosta työilmapiiristä ja työntekijöitä kunniottamattomasta johtamisesta. Huono johtaminen on kallista.

Tasa-arvonäkökulmasta on keskeistä, että hyvinvointipalvelut ovat jatkossakin kaikkien saatavilla. Tämä on olennainen edellytys perheiden hyvinvoinnille ja naisten mahdollisuudelle osallistua palkkatyöhön. Myös haja-asutusalueella tulee olla mahdollisuus saada lastenhoitopalveluita. Perhepäivähoito on jäänyt useissa kunnissa päiväkotihoidon jalkoihin. Perhepäivähoito on päiväkotihoitoa edullisempaa järjestää ja tutkimusten mukaan pienen lapsen psykologiselle kehitykselle päiväkotihoitoa parempi vaihtoehto. Perhepäivähoitajien palkkaus ei nykyisellään houkuta avaamaan omaa kotia julkiseksi tilaksi.

Niinikään naisyrittäjien erityistarpeet tulevat korostumaan, sillä naisten osuus uusista yrittäjistä on noussut jo 40%:iin. Työnantajan sivukulut ja äitiydestä sekä vanhemmuudesta koituvat kulut aiheuttavat edelleen ongelmia naisvaltaisilla aloilla.

Naisia mitätöidään pienin mutta tehokkain keinoin, joihin hänen voi olla vaikea itse puuttua. Naisen rooli on tarkasti säädelty. Se mikä on miehelle plussaa, onkin naiselle usein miinusta. Tästä osittain johtuu sekin, että naiset eivät helposti etene johtajiksi – lasikaton rikkomiseen tarvitaan ylikompetenssia tai sitten pitää olla ns. hyvä jätkä!

Nykyään perheissä ei ole enää historiallista miehen ja naisen roolimallia. Kotiäitiys onkin tänään melko harvinaista. Ehkä siksi moni kotona oleva äiti kamppailee itsekunnioituksen kanssa. Sisäinen omatunto sanoo, että on pienten lasten hoitaminen kotona on oikein ja on arvokasta antaa aikansa perheelle ja lapsille kasvattaen heitä elämän alkuun. Samalla he tuntevat yhteiskunnan painetta siitä, että eivät ole mukana työelämässä ja ansaitsemassa perheelleen ja itselleen omaa rahaa.

Monet psykologiset tutkimukset ovat kuitenkin todenneet, että pieni lapsi tarvitsee juuri äidin hoivaa, kehittyäkseen normaaliksi tasapainoiseksi ihmiseksi. Lasten pahoinvointiongelma on viime vuosina vain pahentunut nyky-yhteiskunnan työtahdin kiristyessä. Nyt ovat väsyneet jo ammattikasvattajat eli opettajat, joista suurin osa on naisia.

Työelämä on muuttunut vaativammaksi ja perheen äitien pitenevät työpäivät verottavat sekä aikaa että voimavaroja lasten hoivaamisesta.

Aikaisempien sukupolvien aikana sukupuolet tarvitsivat toisiaan tullakseen toimeen, mies ahersi pellolla, emäntä navetassa. Nykyisenä individualismin aikana pyrkimys ei ole toisen palveleminen vaan omien oikeutettujen tarpeiden tyydyttäminen ja toisen muokkaaminen oman ihanteen mukaiseksi.

Naisten rooli politiikassa on pitkää perua, ja sen tuloksiakin on kosolti nähtävissä - juhlimmehan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotistaivalta.

Tänä päivänä esimerkiksi kotitalousvähennys on omiaan tukemaan sukupuolten tasa-arvoa myös kotona. Myös isien kannustamisessa vanhempainvapaalle on kyse paitsi työelämän tasa-arvosta, myös siitä, että kodin askareiden tasa-arvoa voidaan edistää. Maailman vanhin työhän, joka on on aivan välttämätöntä, on kotitaloustyö. Sitä on tehty aina, kaikkialla: maalla, kaupungeissa, viidakoissa, savanneilla, majoissa ja palatseissakin.

Kaari Utrio toteaa perusteellisessa naisen historiassaan Eevan tyttäret, että hoivaaminen ja huoltaminen on ollut, ja on, kaiken inhimillisen toiminnan edellytys. Elämän pyörien pyörimisen ohella jonkun on huolehdittava lisäksi kaiken uusintamisesta – synnytettävä lapset ja annettava heille elämän eväät ensiparahduksesta ja nänninhapuilusta alkaen. Se Joku ei voi olla muu kuin nainen.

Mutta historiallisessa katsannossa miehen tie on ollut tähän asti siloitellumpi: talousteoriat ovat nähneet vain ns. tuottavan työn merkityksen ja sivuuttaneet kotona tehdyn työn tuottamattomana... ikäänkuin naiselle kuuluva “luonnollisena” toimintana.

Nainen on kautta historian tehnyt nämä “luonnolliset” työt ilmaiseksi, usein uhrautuen. Edes sosialistinen kokeilu, joka halusi vapauttaa naisen, ei kyennyt toteuttamaan sitä varallisuutta, jolla valtio olisi kyennyt naisen korvaamattomuutta korvaamaan uusintamistehtävässään. Naisten työelämätasa-arvo ei ole koko naiseuden arvo – naisen näkeminen vain funktionaalisena toimijana ei tuota naiselle itselleen mitään lisää. Naisen ulkoapäin roolittaminen on aina ollut väärää politiikkaa ja siksi syrjivää.

Naisen kuulumisesta miehen rinnalle päättäjänä Suomessa siis on vain satakunta vuotta: nämä pian edessä olevat eduskuntavaalit ovat paitsi edustuksellisen demokratian, etenkin naisten äänioikeuden satavuotisjuhlat. Yhtälailla kuin miehet myös naiset ovat demokratiamme alkuvuosina taistelleet siitä, että kaikilla on sananvapaus kaikilla foorumeilla. Mutta naisten sananvapaudesta on ollut pitkä tie naisen vapauteen käytännössä. Vain parin sukupolven takana on aika, jolloin naista pidettiin lähes tyystin kodin- ja lasten hoitajana! Toisaalta taas tänään: jos joku kotiäitiyttä haluaa, sitä voidaan pitää kielteisenä asiana!

Hyvät kanssasisaret ja rakkaat miehemme: Annetaan siis naisen moninaisuuden kukkia!