Uusimmat kuvat

Hannakaisan ensipuhe eduskunnassa 25.4.2007

Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen

Arvoisa puhemies!

Vaalityössäni painotin voimakkaasti terveysteemoja: lapsiperheiden hyvinvointia, työssäjaksamista ja vireän vanhuuden eväitä. Näille asioille sain Savonmaata kiertäessäni suurta ymmärrystä ja vastakaikua. Samoja kysymyksiä aion kaiuttaa nyt täälläkin, saamallani vahvalla valtakirjalla.

Olen erittäin ilahtunut, hallituksen valitsemista kolmesta politiikkaohjelmasta. Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman, terveyden edistämisen politiikkaohjelman ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman hallitusohjelma saa inhimilliset kasvot. Valittujen politiikkaohjelmien viesti äänestäjälle on, että hallitus on kiinnostunut tavallisen ihmisen arjesta. Suomalainen elämänmeno koostuu reilun viiden miljoonan tavallisen ihmisen arjesta ja arjen sujumattomuus on se, joka erityisesti näkyy ja maksaa. Arjen sujumattomuus on sitä, mitä yritetään paikata ja korjata veroeuroilla.

Erityisen tärkeäksi koen Terveyden edistämisen politiikkaohjelman - se lienee aihepiiriltään kenties kattavin ja samalla vaativin politiikan alue. Terveyshän on koko elämänkaaren läpäisevä perustekijä - se on myös Suomen menestyksen kilpailutekijä, kuten hallitusohjelmakin toteaa. Siksi terveysnäkökohdat tulee ottaa huomioon laajasti kansalaisia koskevassa päätöksenteossa, eri sektoreilla ja yli hallinnollisten raja-aitojen.

Kaikkein vaativin haaste liittyy väestörakenteemme muutokseen, mutta se ei yksin koske vanhenevaa väestöä. Yhtälöön kuuluvat myös jaksavat työikäiset ja varttuva nuoriso, joiden kontolla on taloudellisen perustan vahvistaminen sen lisäksi, mitä pian työstä poissiirtyvät tai jo siirtyneet ovat oman elämänsä aikana rakentaneet.

Arvoisa puhemies,


Terveyden edistämiseen kuuluu paitsi sairauden hoito ja ehkäisy myös laaja kirjo ihmisen sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin kysymyksiä.

Terveyteen liittyviä lakeja ja ohjelmia on lukuisia, samoin erilaisia toimijoita. Kansanterveyslaki asettaa vastuuta kunnille niin, että niiden tulee: ...”ottaa terveysnäkökohdat huomioon kunnan kaikissa toiminnoissa sekä tehdä yhteistyötä terveyden edistämiseksi muiden kunnassa toimivien julkisten ja yksityisten tahojen kanssa”.

Kunnat yksin eivät toki voi vastata kaikesta vaikka ne lähinnä ihmistä ovatkin. Yliopistot, tutkimuslaitokset ja kansalaisjärjestöt urheiluseuroja myöten ovat ensiarvoisessa roolissa terveyden edistämisessä.


Yhtälailla ja entistä enemmän vastaisuudessa tulee työyhteisöjen tuntea vastuunsa jäsenistään. Tänä päivänä valtaosa sairauspoissaoloista ei aiheudu enää tuki- ja liikuntaelinten sairauksista tai vammoista vaan siitä, että työssä ja työpaikoilla on paha olla. Olen ilahtunut siitä, että työssä jaksamiseen kiinnitetään huomiota työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman kautta. Huomion kiinnittämistä henkilöjohtamisen kehittämiseen ei voida ohittaa. Huono johtaminen on kallista, niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.

Arvoisa puhemies,


Terveyttä edistäviin toimiin on arvioitu käytettävän vuosittain noin 50 euroa kansalaista kohden, kun taas sairaudenhoidon kulut ovat vastaavasti 2000 euroa. Vaikka nämä olisivatkin vain tilastollisia laskelmia, niiden mittaluokka kertoo kuitenkin selkeästi, että perälauta niinsanotusti vuotaa: olisiko siis ajattelua muutettava niin, ettei terveyden edistämiseen ohjattu euro ole kulu vaan tuottava investointi. Se on sitä erityisesti yksilön kohdalla koko eliniän, mutta yhteiskunnalle lähivuosien kohtalonkysymys.

Eri väestöryhmien terveyserojen kaventaminen on paitsi inhimillisyys- ja tasa-arvokysymys, myös valtiontaloudellinen. Työttömyys, syrjäytyminen, mielenterveysongelmat ja näköalattomuus lietsovat epätervettä elämäntapaa, joka sitten ruokkii itse itseään. Se näkyy jo nyt vakavina kansanterveysongelmina: liikalihavuutena, kakkostyypin diabeteksen lisääntymisenä, alkoholin ja tupakan liikakäyttönä.

Lapsiperheissä ongelmat vain kumuloituvat, köyhissä lapsiperheissä ja yksinhuoltajatalouksissa etenkin. On vaikea nähdä sellaisessa asemassa olevien pystyvän voimaantumaan vain valistuksella, sitä yhtään väheksymättä. Tarvitaan perusteellista palvelujärjestelmien remonttia ja resurssointia niin, että ne nykyistä yksinkertaisemmin, tehokkaammin ja varhemmin voisivat puuttua ahdinkotilanteisiin.

Kun lapsista ja nuorista kasvaa terveitä aikuisia, se kantaa parempana työkykynä kauemmin. Samalla, kun eläköityminen kenties siirtyy muutaman vuoden eteenpäin, säilyy itsenäinen ja aktiivinen elämänote työuran jälkeenkin pidempään. Tavoitteena tulee olla, että tämä, niin sanottu kolmas ikä, kestäisi mahdollisimman pitkään, sillä sen ansiosta vanhusten laitoshoidon tarpeen kasvua saadaan hillityksi. Vaikka pelätty eläkepommi jäisikin suutariksi eli eläkemenojen nettokasvu jäisi pelättyä pienemmäksi, terveyden jatkuminen pitkälle elämän ehtooseen saakka on tavoiteltava arvo sinänsä, jota yhteiskunnan tulee edistää.

Arvoisa puhemies,


Sosiaali- ja terveysministeriön terveydenedistämissuunnitelma tälle vuodelle tarvitsee edelleen tehostettua jatkoa myös tulevina vuosina, jotta Terveys 2015 -kansanterveysohjelman selkeät ja varsin konkreettiset tavoitteet toteutuisivat – ja mieluiten jo etupainotteisina. Mitä enemmän terveyden eteen tehdään nyt, sitä pienemmällä riesalla ja pienemmin taloudellisin panostuksin selvitään jatkossa.


Tässä yhteydessä haluan kiinnittää hallituksen huomion Itä-Suomen hälyttävään hammaslääkäripulaan. Hallituksen on nyt ripein ottein puututtava tähän epäkohtaan ja mahdollistettava hammaslääketieteellisen koulutuksen aloittaminen uudelleen Kuopiossa. Suomessa on viime vuosikymmeninä saatu ylpeillä maailman kauneimmilla valkoisilla hymyillä, siis terveimmillä hammasrivistöillä, mutta tämä on nyt pahasti rapautumassa isossa osassa Suomea. Terve suu on paljon enemmän kuin vain esteettinen asia. Vanhusten palvelukeskuksen osastonhoitajana tiedän myös, mitä on vanhuksen elämä, jos suu on niin kipeä, ettei syöminen onnistu, eikä hammaslääkärille saa mahdottomien jonojen takia aikoja viikkoihin.

Arvoisa puhemies!


Hallituksen politiikkaohjelmien tavoitteet lyövät kättä toisilleen, ja toteutuessaan niiden lopputuloksena tulisi olla terveempi ja tuottavampi Suomi. Työmaata siis kyllä riittää, mutta töissähän täällä ollaan!