Puhe Muuruvesi 100 vuotta pääjuhlassa 5.10.2008

Kuka perusti Muuruveden?

Muuruveden seurakunnan ja kunnan itsenäistyminen kulkevat käsi kädessä. Entinen emopitäjämme Nilsiä oli alueeltaan laaja ja niinpä eri puolilla pitäjää heräsi ajatuksia ja toiveita oman itsenäisen kunnan perustamisesta.

Monen kunnan itsenäistyminen on Suomessa saanut kimmokkeen vanhan kirkon korjaamisesta tai uuden kirkon rakentamisesta. Näin kävi Nilsiässäkin. Perinnetiedon mukaan kirkkoasiaa on ensimmäisen kerran käsitelty 1880-luvun loppupuolella, jolloin Nilsiän vanhan puukirkon kunto oli jo käynyt varsin huonoksi. Uuden kirkon rakentamisasia oli edennyt jo pitkälle, kun pitäjän laitamailta, joihin siis myös Muuruvesi kuului, kantautui ääniä vanhan kirkon korjaamisen puolesta. Samalla julkituotiin ajatus seurakunnan jakamisesta. Niinpä Nilsiän vanhan puukirkon keskelle laitettiin neljä puupönkkää kannattamaan laipiota ja valittiin toimikunta valmistelemaan seurakunnan jakoa.

Valitettavasti täydellä varmuudella ei tiedetä, ketkä kaikki tulevan Muuruveden alueelta olivat jakoasiaa ehdottamassa, sillä miltei kaikki asiaa koskevat pöytäkirjat ovat hävinneet tai tuhoutuneet vuosien saatossa. Kansan parissa elää kuitenkin tarina, jonka mukaan Muuruvedeltä voidaan ainakin kaksi isäntää tunnistaa nimeltä. Tarinan mukaan näet noille neljälle kirkkoon asetetulle pönkälle annettiin nimet muistoksi niistä miehistä, jotka olivat voimakkaimmin ajamassa Nilsiän seurakunnan ja kunnan jakoa. Esa Pietikäinen, Lassi Laitinen, Pekka Pelkonen ja Taavetti Lappalainen saivat kunnian antaa nimensä pönkille. Heistä kaksi viimeksi mainittua oli muuruvetisiä: Taavetti Lappalainen isännöi Murtolahdessa Lappalan taloa ja Pekka Pelkonen puolestaan piti taloa Muuruveden kylässä.

Jakoehdotuksen tultua hyväksytyksi Nilsiän kirkonkokouksessa 1896, alkoi Nilsiän pitäjän eteläosissa eli tulevan Muuruveden alueella kyläkuntain yhteiset kokoukset, joissa keskusteltiin tulevan seurakunnan ja kunnan perustamiseen ja toimintaan liittyvistä asioista. Näistäkin kokouksista ovat lähteet pääosin hävinneet, mutta muutamia pöytäkirjoja on onneksi säilynyt kertomaan tuleville sukupolville Muuruveden kunnan synnyttämisestä.

Tulevaan Muuruveden kuntaan kuuluvien kyläkuntien kokous pidettiin Muuruveden kansakoululla 11. huhtikuuta 1898. Pöytäkirjassa mainitaan, että kokoukseen kertyi miehiä tulevan pitäjän kaikista kyläkunnista niin, että koulunsali oli aivan täynnä. Kokouksessa valittiin toimikunta pohtimaan ja ratkomaan tulevan Muuruveden seurakunnan ja kunnan perustamiseen liittyviä asioita. Tämän toimikunnan harteille tuli paljon järjestettävää. Jo tuossa kokouksessa käsiteltiin mm maanteiden rakentamista Pieksälle, Murtolahteen ja Vuotjärvelle.

Tuossa 11. huhtikuuta 1898 pidetyssä kokouksessa valittuun toimikuntaan kuului 12 miestä, joita voitaneen hyvällä syyllä kutsua Muuruveden isiksi. Kaikki 12 olivat arvostettuja miehiä, joille oman kunnan perustaminen oli lähellä sydäntä.

Puheenjohtajana toimi Juho Michailoff ja varapuheenjohtajana Juho Zitting molemmat Muuruveden kylästä. Jäseninä olivat talolliset Taavetti Lappalainen ja Juho Hämäläinen Murtolahdesta, Juho Heikkinen Pieksältä, O.A. Miettinen ja Janne Miettinen Muuruveden kylältä, Olli Kallinen Akonvedeltä, ja Antti Hyvärinen Pelonniemeltä, kauppias Juho Kekäläinen ja agronomi Olof Vartiainen Västinniemestä sekä opettaja K.E: Manninen Vuotjärveltä.

1900-luvun ensimmäiset vuodet kuluivat seurakunnallisten asioitten aloittamiseen. Seuraava askel kunnallisen itsenäistymisen tiellä oli Nilsiän kuntakokouksessa syyskuun viimeisenä päivänä 1905 tehty päätös anoa Nilsiän käräjäkunnan jakamista Nilsiän, Muuruveden ja Varpaisjärven käräjäkuntiin. Kului vielä kolme vuotta, kunnes Muuruveden kunta vihdoin syntyi vuoden 1908 alussa. Tähän Muuruveden historiaan on mukaansa tempaava Anu Rissasen toimittama teos Emäpitäjästä tehtaan varjoon, jota olen käyttänyt lähteenä.

Hyvät kuulijat!

Sata vuotta on pitkä aika. Ihmiselossa mitattuna siihen mahtuu hyvinkin neljä sukupolvea. Muuruvesi ehti itsenäisenä kuntana kokea monenlaisia vaiheita. Siihen mahtui Suomen itsenäistyminen Venäjästä 1917, Juankosken kunnan eroaminen Muuruvedestä vuoden 1925 alusta. Sitä seurasi 1930- luvun lama ja toisen maailmansodan myllerrykset ja ulkopoliittinen epävarmuus lähestyttäessä 1940-lukua. Suomen itsenäisyydelle Muuruvesi uhrasi monta poikaansa, joista kertovat sankarivainajien muistolaatat kirkonmäellä tuossa alttariseinän takana.

Muuruvesi itsenäisenä kuntana tuli tiensä päähän 1970-luvun alussa. Uuden vuoden 1971 välisenä yönä ilotulitusraketit paukkuivat niin Muuruvedellä, Juankoskella kuin Säyneisissäkin. Juhlittiin vanhan päättymistä sekä uuden alkamista. Vapaaehtoinen kuntaliitos oli ensimmäinen maamme historiassa ja siksi se herätti maanlaajuisen huomion.

Sadassa vuodessa yhteiskuntamme on muuttunut täysin. Sata vuotta sitten Muuruvesi eli maataloudesta ja yksi tärkeä valtaväylä oli lyhyt vesireitti Kuopioon. Kun vesiliikenne hiljeni viime vuosisadan puolivälistä alkaen ja maanteistä tuli valtaväyliä, muodostuikin Juurusvedestä vesieste, joka täytyi kiertää päästäkseen läänin pääkaupunkiin ja siitä eteenpäin.

Rakkaat muuruvetiset!

Maaseudun autioituminen on meidän yhteistä historiaamme. Muuruvesi on tyystin toisenlainen kuin sata vuotta sitten. Entä Muuruveden henki? Ilokseni olen saanut huomata, että Muuruvesi on viime vuosina monin tavoin herännyt horroksesta. Muuruveden kyläyhdistys toimii aktiivisuudella, jota kiitellään kauempanakin. Tosiasia on, että tänä päivänä Muuruvesi on pieni taajama pienen kunnan laitamalla. Mutta Muuruvesi on hyvällä laidalla: Kuopion rajaanhan ei ole kylältä kuin viitisen kilometriä. Täällä on paljon ison veden rantaa, kaunista luontoa ja oma koulu. Nämä ovat sellaisia valtteja, joita tulisi hyödyntää nykyistä pontevammin. Kylä pysyy elossa ja kasvaa vain siten, että emme pelkästään toivota tervetulleeksi uusia perheitä vaan houkuttelemme heitä tänne. Siihen työhön tarvitaan kaikkia kyläläisiä ja siihen työhön on kunnanisät valjastettava nykyistä pontevammin.

Tämän päivän työelämän tehokkuus- ja tuottavuusvaatimukset ovat vaatineet veronsa. Työntekijät, niin viljelijät kuin palkkatyössä olevat kamppailevat jaksamisensa kanssa. Fyysisesti ja psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten määrä kasvaa jatkuvasti. Samaan aikaan käydään paljon keskustelua vanhusten asemasta yhteiskunnassamme. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat sairauksien heikentämät ikäihmisemme, joilla ei ole lähellä omaisia pitämässä huolta heidän eduistaan ja oikeuksistaan. Väestön pahoinvointi näkyy muun muassa masentuneisuutena, syömishäiriöinä, yksinäisyyden ja turvattomuudentunteen kokemisena. Huolestuttavaa on myös alkoholin kulutuksen hurja lisääntyminen, ei ainoastaan työikäisten vaan myös lasten ja toisaalta vanhusten keskuudessa. Nämä asiat koskettavat myös muuruvetisiä.

Inhimillisten arvojen tulee välittyä kaikissa toimissamme, jotta yhteiskuntamme ei kadota kykyä rakastaa, tuntea myötätuntoa ja pitää huolta heikommista. On tärkeää, että lapset saavat olla rauhassa lapsia, nuoret kasvaa turvallisesti aikuisiksi ja että aikuisilla on riittävästi tukea kasvatustyöhön. PISA-tutkimuksia tärkeämpään arvoon tulee nostaa sellaisten lasten ja nuorten kasvattaminen, joilla on taito ja kyky ajatella sydämellään, ottaa toiset ihmiset huomioon ja pärjätä näistä lähtökohdista käsin elämässään. Tähän työhön tarvitaan niin kuntapolitiikkaa, seurakuntaa, kyläyhdistystä kuin meitä kaikkia toisistamme välittävinä lähimmäisinä.

Historian kirjat kertovat, ketkä 112 miestä perustivat Muuruveden toistasataa vuotta sitten. Toivottavasti meistä, jotka olemme tänään tänne kokoontuneet, jää aikakirjoihin tai edes ihmismieliin muisto, että puheillamme ja teoillamme rakensimme elävää Muuruvettä.