Liikunnan lisäämiseen tarvitaan uusia reseptejä

Suomenmaa 25.7.2008

Terveys on ihmisen elämän tärkeimpiä arvoja. Yksi tärkeimmistä terveyden edistämisen sekä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon keinoista on liikunta, sillä se ylläpitää osaltaan niin fyysistä kuin henkistä terveyttä ja näin ollen myös yksilön toiminta- ja työkykyä. Lista sairauksista, joita liikunnalla voidaan ehkäistä, on pitkä. Liikunta tarjoaa myös yhden tavan sosiaalisten verkostojen luomiseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Moni suomalaisista kuitenkin liikkuu aivan liian vähän. Arvioiden mukaan lapsista ja nuorista noin kolmannes, työikäisistä yli kaksi kolmannesta ja eläkeläisistäkin noin puolet ei liiku terveyden näkökulmasta katsottuna riittävästi. Tämän lisäksi liikunta-aktiivisuus jakautuu väestöryhmittäin epätasaisesti, sillä riittämättömästi liikkuvat esimerkiksi koulutuksen, tulotason tai ammatin mukaan alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat. Pelkästään ajanpuute suomalaisten vähäiseen liikkumiseen ei voi olla syynä, sillä terveyden kannalta riittävää olisi, jos liikuntaan käyttäisi viikossa edes saman ajan kuin mitä päivittäin vaikka television katseluun.

Suomessa kunnat ovat yhä edelleen merkittäviä liikuntapalvelujen tuottajia ja toiminnan järjestäjiä. Liikuntapaikoista 70 % on kuntien omistamia, ylläpitämiä ja hoitamia. Viime vuosien kehityssuuntana on kuitenkin ollut markkinatalouden leviäminen myös liikuntasektorille. Tästä syystä liikunnan kuluttaminen jakautuukin yhä epätasaisemmin. Erityisesti yksityisiä liikuntapalveluita käyttävät ne, joilla on liikkumisen halun lisäksi myös rahaa.

Varallisuustaso tai asuinpaikka ei saa kuitenkaan muodostua esteeksi liikunnan harrastamiselle. Kaikilla, niin lapsilla, opiskelijoilla, lapsiperheillä, pienituloisilla, työttömillä kuin vanhuksillakin on oltava yhtäläinen mahdollisuus liikuntaan, se ei saa olla vain tiettyjen ryhmien etuoikeus.

Liikunnan paikallisten toimintaedellytysten ja tasa-arvon edistäminen sekä liikunnan aseman parantaminen kunnallisena peruspalveluna ja arkiliikunnan vahvistaminen ovat juuri niitä asioita, joita Vanhasen II hallituskin on linjannut liikuntapolitiikan osalta hallitusohjelmaansa.

Jotta kunnallisen liikuntatoimen toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa ja kehittää, tulee kunnille liikuntatoimen käyttökustannuksiin myönnettävää asukaskohtaista valtionosuusperustetta korottaa tämän hetkisestä tasosta, jolla se on pysytellytkin jo lähes kymmenen vuoden ajan. Tämä olisi myös selvä osoitus siitä, että myös valtion taholta halutaan tukea väestön liikkumista sekä sitä kautta suomalaisten terveyden edistämistä.

Liikunnan merkitys toimintakyvyn ylläpitäjänä on siis nostettava sille kuuluvaan arvoonsa. Yksi suurimmista kansantaloudellisista ja - terveydellisistä uhkakuvistamme on tyypin II diabeteksen räjähdysmäinen kasvu, myös lasten ja nuorten joukossa. Liikunta on halvin lääke sen ehkäisyssä! Lääkäreiden tulisi rapsakammin kirjoittaa liikuntareseptejä. Entäpä mikä kunta ensimmäisenä ja kaukonäköisenä julistaa kunnalliset liikuntapalvelut ilmaisiksi kaikille työelämän ulkopuolella oleville?

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja (kesk.), TtM
Siilinjärvi