Juhlapuhe Ylä-Savon Nuorisoseurojen liiton Maakuntajuhlan pääjuhlassa Mansikkaniemellä Iisalmessa 29.6.2008

Hyvä nuorisoseuraväki! Hyvät ystävät!

Nöyrin ja kiitollisin mielin ajattelen sitä aktiivisuutta, jota nuorisoseuratyön historia pitää sisällään. Sen panos maamme rakentamisessa on ollut aivan keskeinen. Se on kasvattanut niin monista vastuunkantajia, se on innoittanut toimimaan välittävästi ja se on synnyttänyt yhteen hiileen puhaltamista. Nuorisoseuratoiminta on aina ollut yksi keskeisimmistä paikallisen kulttuurin ilmentymistä.

Liikkeen alkuvaiheissa harrastustoiminnassa painotettiin tiedollista sivistystä, jolloin harrastustoiminnan painotukset olivat yhteisöllisyyden ja sosiaalisten taitojen oppimisessa, erityistaitojen oppimisen rinnalla.

Nyt satakunta vuotta myöhemmin, 2000-luvulla nuorisoseuraliike on määrittänyt keskeiseksi toimialakseen kulttuurisen nuorisotyön. Tänäkin päivänä suomalaisen kulttuurin vaaliminen nähdään osana nuorisoseuraliikkeen aatesisältöä, mutta sen rinnalle on tullut luontevana osana myös kansainvälisyys. Näen tämän hyvänä lähtökohtana, sillä tulevaisuudessa meidän tulee huomioida nuorten vapaa-ajan harrastuksissa ja nuorisotoiminnassa perinteiden vaalimisen ja säilyttämisen rinnalla yhä paremmin myös monikulttuurisuus.

Suomi on muuttunut viime vuosien aikana paljon, mutta muutokseen on varauduttava myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi ikääntyminen tulee väistämättä vaikuttamaan maamme väestörakenteeseen. Väkemme vanhenemisella on moninaisia vaikutuksia, kuten työikäisten määrän nopea väheneminen lähivuosien aikana.

Ennusteiden mukaan seuraavien kahdeksan vuoden aikana Suomessa kokonaisuudessaan väkiluku tulee kasvamaan 2,9 prosenttia, mutta Itä-Suomi on ainoa suuralue, jossa väki tulee vähenemään ja tämän ennusteen mukaan väestön väheneminen koskee kaikkia Itä-Suomen maakuntia.

Itä-Suomi on kokonaisuudessaan menettänyt väestöä 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Muuttotappio kiihtyi erityisesti 90-luvun loppupuolella, jolloin toivuttiin lamasta. Erityisesti pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuttoliikkeen lisäksi väestön vähenemiseen on vaikuttanut väestörakenteen muutos, sillä vuodesta 1995 lähtien Itä-Suomen alueella syntyvyys on ollut kuolleisuutta alhaisempaa. Kun perheenperustamisiässä olevat nuoret ovat muuttaneet työn perässä muualle, ovat lapsetkin syntyneet muualle. Edellinen ja vielä massiivisempi muuttoaalto oli 60- ja 70-luvuilla, jolloin työn perässä lähdettiin aina Ruotsiin saakka.

Muuttotappio yhdistettynä väestörakenteen samanaikaiseen vanhenemiseen saa esimerkiksi huoltosuhteen muuttumaan epäedulliseen suuntaan hyvinkin nopeasti. Viime aikoina olemme myös saaneet viitteitä siitä, että myös sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat sekä syrjäytyminen kasaantuvat alueellisesti. Sitä voidaan mitata ja tutkia useilla eri tavoilla, kuten miesten varhaisen kuolleisuuden vaihtelulla. Ikävä kyllä mainitsemani mittarin valossa Itä-Suomessa tilanne on maan keskimääräistä tilannetta huomattavasti heikompi ja ongelma kärjistyy etenkin syrjäisimmillä seutukunnilla.

Hyvät kuulijat!

Nykyisin yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat nopeasti ja enää ei ainoana toimenpiteenä riitäkään pelkkä sopeutuminen muutokseen. On ilo huomata, että esimerkiksi Ylä-Savo on huomioinut tämän seutustrategiassaan, jonka lähtökohtana on juuri tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen. Ylä-Savossa seutuyhteistyöllä on ollut pitkät perinteet, sillä vaikka jokaisella sen yhdeksästä kunnasta on omaleimaiset vahvuutensa, on näiden ohella Ylä-Savon kunnilla myös lukuisia yhteisiä ja yhdistäviä tekijöitä.

Kulttuurilla on omalta osaltaan merkittävä yhteiskunnallinen merkityksensä, jonka voi katsoa olevan suorassa yhteydessä myös alueensa asukkaiden viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Ihminen ei elä vain leivästä. Erilaiset kulttuuripalvelut edesauttavat lisäksi eri alueiden omaleimaisuuden korostamisessa ja niiden vetovoimaisuuden lisäämisessä.

Ylä-Savon kilpailukyvyn kannalta keskeistä on alueen vetovoimatekijöiden tunnistaminen ja hyödyntäminen. Seudulla on vahva identiteetti ja imago sekä laaja-alaista osaamista. Näiden lisäksi keskeisenä voi pitää Ylä-Savon kulttuuriperinnettä ja ns. yläsavolaisuutta. Ylä-Savo on perinteisesti ollut itäisen ja läntisen kulttuurin kohtaamispaikka. Kulttuuriperinne ja juuret sekä luonto ja ympäristö ovat selkeitä vahvuuksia ja vetovoimatekijöitä, joita tulisikin hyödyntää tulevaisuudessa yhä enemmän ja monipuolisemmin.

Juuret todella ovat ihmiselle tärkeät ja niiden merkitys näyttää vain korostuvan iän karttuessa. Omat juuret ja niiden tunteminen ovat valtava vahvuus ja voimavara, sen itse tajusin erityisesti ollessani töissä ulkomailla, sairaanhoitajana Saksassa ja Ruotsissa.

Näkisinkin, että meillä olisi mahdollisuus kääntää väestön ikääntyminen voimavaratekijäksi Ylä-Savossa. Juuri ne suuret ikäluokat, sodan jälkeen syntyneet, joista iso osa muutti työn perässä 60- ja 70-luvuilla pois, ovat nyt eläkeiän kynnyksellä. Nuoret eläkeläiset ovat yhteiskunnassamme aivan aliarvostettu voimavara. Heillä valtaosalla on terveyttä, tarmoa ja halukkuutta antaa yhä oma panoksensa tälle yhteiskunnalle.

Ystävät, kaikki tärkeä toiminta ei näy tilinauhan muodossa. Eläkkeellä olevat ihmiset antavat valtaisan panoksen vapaaehtoistyön, talkootyön ja järjestötoiminnan kautta. He auttavat työelämässä olevia lapsiaan lastenlasten hoidossa. Ja paljon paljon muuta.

Minusta on epäreilua, kohtuutonta ja myös kapeakatseisuutta, jos ikäihmisten ja eläkkeelle siirtyvien määrän kasvu nähdään vain ongelmana ja aikapommina. Näin ei ole. Tänä päivänä valtaosa ihmisistä eläköityy suht hyväkuntoisina ja heillä voi olla edessään vielä parikin vuosikymmentä hyvää aikaa toimia ja osallistua. Sairauksien ja toimintakyvyn vajauksien ehkäisyllä elämän ehtoon raihnaisuuden aika voi jäädä hyvin lyhyeksi tai sitä ei käytännössä ole.

Siksipä toivonkin, että Ylä-Savo ottaa tässä asiassa uuden suunnan: pidämme huolta ikäihmistemme terveyspalvelujen riittävyydestä - sillä ehkäisty sairaus on halvin sairaus. Ja sen lisäksi, että pidämme omista ikääntyvistä huolta, houkutellaan niitä täältä aikanaan poismuuttaneita, jotka nyt eläköityvät - suht terveinä tahoillaan ja joilla usealla on täällä sukua tai kesäpaikka, jäämään tänne talveksikin, muuttamaan synnyinseuduilleen, viettämään niitä kultaisia vuosikymmeniä juurillaan. Juuret ovat valtavan tärkeä asia. Ne voisivat hyvin olla Ylä-Savon yksi voimavara tulevaisuudessa.

Hyvä juhlaväki!

Pohjois-Savossa ja Ylä-Savossa on myös vahva ja puoleensa vetävä järjestöverkosto. Tämä on hyvä lähtökohta, sillä tulevaisuudessa kolmannen sektorin toimijoiden merkitys kasvaa yhä enemmän julkisten palveluiden sekä yritystoiminnan rinnalla. Yhtenä tulevaisuuden haasteena voidaan pitääkin monipuolisten harrastus- ja vapaa-ajanmahdollisuuksien tarjoamista eri ikä- ja elämänvaiheessa oleville maakunnan ja seutukunnan asukkaille. Eri sukupolvien; nuorten ja ikäihmisten välistä vuorovaikutus sekä kohtaamisen mahdollisuuksia tulee lisätä, sillä se takaa omalta osaltaan perinteiden siirtymisen sukupolvilta toisille ja paikallishistorian tunnetuksi tulemisen myös nuorten keskuudessa.

Aktivoimalla seudun asukkaita omaehtoisiksi toimijoiksi, voidaan turvata se, että myös tulevaisuudessa järjestötoimijoita on riittävästi. Tällä tavoin seutukunnalla saataisiin yhä enemmän yhdessä tekemisen tunnetta ja vastaavasti vetovoimaisuutta katsottaessa seutukuntaa ja maakuntaa alueen ulkopuolelta käsin. Mielestäni nuorisoseurat ovat avainasemassa tässäkin suhteessa, sillä ne tarjoavat toimintaa kaikenikäisille, vaikka erityisenä kohderyhmänä ovatkin nuoret. Keskeistä kuitenkin on se, että nuorisoseurojen toimintaa kehitetään ja rakennetaan juuri sen jäsenistön tarpeiden ja toiveiden mukaisesti.

Nuorisoseuroissa harrastus toimii kasvun välineenä, se opettaa nuoren näkemään itsensä yksilönä ja yhteisön jäsenenä. Eri-ikäisten yhteistoiminta suo turvallisen yhteisön oppia erilaisia taitoja. Nuorisotyön ihmisläheisinä viesteinä ovat suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja välittäminen. Tämän parempaa kansalaiskasvatusta ei mielestäni olekaan!

Vaikka edellä esitetyt asiat todistavat sen, että olemme jo nyt hyvällä tiellä ja kehittämässä toimintaa oikeaan suuntaan, silti tulevaisuudessa muun muassa nuorten osallistumista sekä kuulemista tulee kehittää ja lisätä edelleen. Nuorille tulee järjestää yhä enemmän mahdollisuuksia osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Nuorten ääni, missä muodossa tahansa, on tultava kuulluksi. Kun siihen sisältyy vielä aktiivinen kansalaistoiminta, vilpittömyys ja jalo usko huomiseen. Nuorisoseura onkin erinomainen äänitorvi ja kanava - siis suora yhteys päättäjiin.

Rakkaat nuoret, hyvät ystävät!

Ylä-Savon Nuorisoseurojen liiton Maakuntajuhlia vietetään tänään täällä Mansikkaniemellä 56. kertaa, se kertoo nuorisoseuraliikkeen elinvoimasta. Maakuntajuhla tarjoaa monipuolista ohjelmaa koko perheelle; kansantanssia, pelimannimusiikkia, toritapahtumia, lasten laulukilpailua. On ilo nähdä juhlakansaa aina vauvasta vaariin, tämä on yksi tapa taata perinteiden jatkuvuus ja siirtäminen sukupolvelta toiselle.

Yhteen hiileen puhaltaminen synnyttää uutta liekkiä. Sen palo jatkuu aina uusissa nuorissa yhteisöllisyyden, yhteisvastuun, yhdenvertaisuuden, terveiden elämäntapojen sekä ympäristön ja elämän kunnioittamisen puolesta. Nehän ne juuri ovat ne nuorisoseuraliikkeen peruspilarit, joiden merkityksellisyyden Santeri Alkio jo toistasataa vuotta sitten ymmärsi. Santeri Alkio sanoi aikanaan: "Nuorisoseura on nuorten tasavalta". Ja kuten tiedämme, tasavaltaan kuuluvat kaikki kansan kerrostumat. Nuorisoseuratoiminnan ja jäsenistön monipuolisuus ovat myös paras tulevaisuuden turva.

Monipuolisesta toimijoiden joukosta löytyy paremmin myös vastuunottajia, jotka luotsaavat koko seuran toimintaa oman aikakautensa ajan eteenpäin. Aatteellinen kansalaisjärjestö voi säilyttää elinvoimansa vain siten, että jokainen sukupolvi sitoutuu kuljettamaan aatteen lippua oman aikansa eteenpäin ja jalostamaan toimintamuodot oman aikakautensa haasteisiin sopiviksi. Sitten tulee taas uusien lipunkantajien vuoro.

Hyvät ystävät, näiden nuorten käsissä Suomi vielä on. Pitäkäämme heistä hyvä huoli. Siten voimme olla tänään luottavaisella mielellä ja toivottaa menestystä Ylä-Savon nuorisoseurojen liitolle, kaikille sen jäsenille ja aktiiveille arvokkaassa työssänne myös jatkossa!