Maahanmuuttopolitiikka kaipaa päivitystä

Suomenmaa 24.6.2008

Onko Alkion sanoma tarkoitettu vain syntyperäisille suomalaisille? Miten Santeri Alkio linjaisi maahanmuuttopolitiikkaamme? Nämä kysymykset ovat hyvin aiheellisia, sillä työikäisten määrä alkaa vähentyä nopeasti kahden vuoden kuluttua. Jotta työmarkkinoille riittäisi työvoimaa, tulee sekä maahanmuuttajien määrän että työllisyysasteen yhä nousta.

Suomen tulisi olla aktiivisempi ulkomaalaisten rekrytoinnissa eikä olla vain vastaanottaja. Suomeen tulee paraikaa esimerkiksi kiinalaisia kivi- ja metallityöntekijöitä, mutta heidän varsinainen työnantajansa on kiinalainen työvoimaa välittävä yritys, jolloin verotulot karkaavat Kiinaan. Tämä on mahdollista vain alle puolen vuoden työsopimuksissa. Lyhyet työsuhteet eivät palvele työnantajaakaan, sillä tiuhaan vaihtuvat työntekijät vaativat jatkuvaa kielen ja työtehtävien opettamista uusille tulijoille.

Työn vuoksi maahamme muuttajat eivät kuitenkaan automaattisesti ratkaise uhkaavaa työvoimapulaamme. Oleellista on, miten hyvin Suomi onnistuu työllistämään ja kotouttamaan muuttajat. Jos kotouttaminen ja työllistäminen epäonnistuvat, maahanmuutto voi jopa pahentaa työvoimapulaa. Tähän asti kotouttamiseen liittyvät palvelut on suunnattu lähinnä pakolaisille. Työluvan saanut tai hänen perheenjäsenensä tippuu helposti palveluverkoston ulkopuolelle. Pystymme vain hyvin puutteellisesti vastaamaan työtä tekemään tulleiden maahanmuuttajien suomalaiseen yhteiskuntaan sopeuttamisen tarpeisiin.

Jos kotouttamisessa epäonnistutaan, voi tahtomattakin olla seurauksena ihmisjoukko, joka elää juurettomana ei-kenenkään maalla sekä vanhan kulttuurinsa että suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Tutkimusten mukaan naiset syrjäytyvät miehiä helpommin, sillä erityisesti pienten lasten äideillä on ongelmia kielen ja kulttuurin omaksumisessa. Nuoria pidetään nykyään yleisesti monikulttuurisempina heti lapsesta lähtien, mutta toisaalta tutkimukset ovat osoittaneet, että maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat edelleen arkipäivässään syrjintää ja rasismia.

Tuntevatko esimerkiksi ns. toisen polven siirtolaiset, jotka ovat syntyneet Suomessa ja eläneet koko elämänsä Suomessa itsensä jo suomalaisiksi? Millaiset siteet ja yhteydet heillä on vanhempiensa ja muun lähisukunsa kulttuuriin ja kuinka sieltä tulevien traditioiden ja perinteiden ylläpitoa tulisi tukea? Entä miten toisen polven siirtolaisia kohdellaan suomalaisessa yhteiskunnassa? Nämä kysymykset vaativat tutkimusta, mutta selvää on, että kotoutuminen vaatii maahanmuuttajalta paljon energiaa ja omaa motivaatiota.

Työnkin perässä maahamme muuttaneita ei tulisi nähdä vain työvoimana, vaan tiedostaa ne moninaiset syyt ja erilaiset olosuhteet, joiden vallitessa he ovat tänne tulleet. Kotouttamisen tulisi pitää sisällään paljon muutakin kuin kielikursseja, koulutusta ja työelämään perehtymistä. Samalla pitäisi nimittäin turvata maahanmuuttajien mahdollisuudet osallistumiseen, perheeseen, oikeudenmukaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen. Tällä tavoin maahanmuuttajat ja uussuomalaiset voisivat tuntea paremmin Suomen kodikseen ja itsensä täysvaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Voimmeko me suomalaiset keskittyä maahanmuuttokysymyksissä vain omiin tarpeisiimme työvoimapulan edessä? Kannammeko ainoastaan huolta ulkomailta tulevien työntekijöiden kielellisestä ja taidollisesta osaamisesta, jotta esimerkiksi hoito- ja hoiva-alalla potilaiden ja asiakkaiden oikeudet toteutuisivat. Millaista laajempaa vastuuta; globaalia sosiaalista vastuuta meidän tulisi kantaa? Konkreettisena esimerkkinä voidaan mainita Filippiineiltä saapuvat sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Kotimaahan heiltä jäävät lapset ja perhe, jotka näkevät äitiään ehkä viisi kertaa lapsuutensa aikana, isompien sisarusten joutuessa olemaan sijaisäiteinä.

Sosiaalisen omantunnon tulisikin ylettyä yli maamme rajojen. Kotoutuminen ei onnistu, jos sydän itkee läheisten kaipuusta. Lähtökohtana työperäiselle maahanmuutolle tulee olla se, että tulija jää tänne, että hänestä tulee uusi suomalainen, uussuomalainen. Tavoitteena on oltava pyrkimys perheiden yhdistämiseen ja myös puolison työllistäminen. Se on sekä inhimillistä että kansantaloudellisesti kestävälle pohjalle rakentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa. Suomeen mahtuu koko perhe.

Keskusta kaipaa maahanmuuttopolitiikkansa päivitystä, sillä eikö myös uussuomalainen saa olla keskustalainen?

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja
Keskustan maahanmuuttopoliittisen työryhmän puheenjohtaja