Suomella ei ole varaa rasismiin

Savon Sanomat 20.6.2008

Työikäisten määrä alkaa vähentyä nopeasti kahden vuoden kuluttua. Jotta työmarkkinoille riittäisi työvoimaa, tulee sekä maahanmuuttajien määrän että työllisyysasteen yhä nousta. Viime vuonna Suomeen muutti 13 000 ihmistä enemmän kuin mitä oli maasta pois muuttavia, eli muuttovoitto oli neljänneksen enemmän kuin edellisenä vuonna. Uusista oleskeluluvista 60 prosenttia haettiin työn tekoa varten.

Suomen tulisi kuitenkin olla nykyistä aktiivisempi ulkomaalaisten rekrytoinnissa eikä olla vain vastaanottaja. Suomeen tulee paraikaa esimerkiksi kiinalaisia kivi- ja metallityöntekijöitä, mutta heidän varsinainen työnantajansa on kiinalainen työvoimaa välittävä yritys, jolloin verotulot karkaavat Kiinaan. Tämä on mahdollista vain alle puolen vuoden työsopimuksissa. Lyhyet työsuhteet eivät palvele työnantajaakaan, sillä tiuhaan vaihtuvat työntekijät vaativat jatkuvaa kielen ja työtehtävien opettamista uusille tulijoille.

Työn vuoksi maahamme muuttavat eivät kuitenkaan automaattisesti ratkaise uhkaavaa työvoimapulaamme. Oleellista on, miten hyvin Suomi onnistuu työllistämään ja kotouttamaan muuttajat. Jos kotouttaminen ja työllistäminen epäonnistuvat, maahanmuutto voi jopa pahentaa työvoimapulaa. Tähän asti kotouttamiseen liittyvät palvelut on suunnattu lähinnä pakolaisille. Työluvan saanut tai hänen perheenjäsenensä tippuu helposti palveluverkoston ulkopuolelle. Tutkimusten mukaan naiset syrjäytyvät miehiä helpommin, sillä erityisesti pienten lasten äideillä on ongelmia kielen ja kulttuurin omaksumisessa.

Työn perässä maahamme muuttaneita ei tulisi nähdä vain työvoimana, vaan tiedostaa ne moninaiset syyt ja erilaiset olosuhteet, joiden vallitessa he ovat tänne tulleet. Kotouttamisen tulisi pitää sisällään paljon muutakin kuin kielikursseja, koulutusta ja työelämään perehtymistä. Samalla pitäisi nimittäin turvata maahanmuuttajien mahdollisuudet osallistumiseen, perheeseen, oikeudenmukaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen. Tällä tavoin maahanmuuttajat ja uussuomalaiset voisivat tuntea paremmin Suomen kodikseen ja itsensä täysvaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Emme voi keskittyä maahanmuuttokysymyksissä vain omiin tarpeisiimme työvoimapulan edessä. Ei riitä, että kannamme huolta vain ulkomailta tulevien työntekijöiden kielellisestä ja taidollisesta osaamisesta, jotta esimerkiksi hoito- ja hoiva-alalla potilaiden ja asiakkaiden oikeudet toteutuisivat. Meidän on kannettava laajempaa, globaalia vastuuta. Konkreettisena esimerkkinä voidaan mainita Filippiineiltä saapuvat sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Kotimaahan heiltä jäävät lapset ja perhe, jotka näkevät äitiään ehkä viisi kertaa lapsuutensa aikana, isompien sisarusten joutuessa olemaan sijaisäiteinä.

Sosiaalisen omantunnon tulee ylettyä yli maamme rajojen. Kotoutuminen ei onnistu, jos sydän itkee läheisten kaipuusta. Lähtökohtana työperäiselle maahanmuutolle tulee olla se, että tulija jää tänne, että hänestä tulee uusi suomalainen, uussuomalainen. Tavoitteena on oltava pyrkimys perheiden yhdistämiseen ja myös puolison työllistäminen. Suurena ongelmana perheitä yhdistävässä maahanmuuttopolitiikassa on korkeat tulorajat. Maahanmuuttoviraston ohjeellinen toimeentuloedellytys esimerkiksi kahden vanhemman ja kahden alaikäisen lapsen perheelle on lähes 2500 euron nettotulot kuukaudessa. Tällaista tuloa on vaikea saavuttaa matalapalkka-aloilla vaikka molemmat vanhemmat olisivat töissä. Syntyperäiset suomalaiset lapsiperheetkin joutuvat tulemaan toimeen ja elämään paljon niukemmilla ansioilla.

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja (kesk.)
Siilinjärvi