Maahanmuuton monet kasvot

Suomenmaa 13.5.2008

Maahanmuutto Suomeen tulee lisääntymään. Väkemme vanhenee, ja käsipareja myös tarvitaan lisää.

Ihanteellista vaikkakin itsekästä olisi, jos pystyisimme itse valitsemaan, minkä alan taitajia ja minkä verran maahan otetaan. Tosiasia kuitenkin on, että tänä kansainvälisyyden aikana maahanmuuttajia ja väliaikaisesti oleskelevia ulkomaiden kansalaisia tulee Suomeen hyvin erilaisin perustein: pakolaisina, työnhakijoina, opiskelijoina, puolison mukana tai vaikkapa kausityövoimaksi.

Maahanmuuttajia ei tulekaan nähdä vain työvoimana, vaan pitää tiedostaa ne moninaiset syyt ja myös erilaiset olosuhteet, joiden vallitessa ihmisiä muuttaa maasta toiseen.

Niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta edullisin tilanne on se, jossa tulokas kotiutuu mahdollisimman pian. Ei esimerkiksi ole kenenkään etu, jos maahan kehittyy juurettomien siirtotyöläisten joukko.

Osallistuin huhtikuussa IPU:n (Kansainvälinen parlamenttien liitto) kokoukseen Kapkaupungissa. Erään kokouksen aiheena oli naissiirtotyöläisten asema. Filippiiniläisen kansanedustajan kertoma siirtotyöläisyyden kääntöpuolesta pysähdytti.

Filippiineiltä lähtee siirtotyöläisiä ehkä enemmän kuin mistään muusta maasta. Sairaanhoitajasiirtotyöläisiä tulee eniten ja lääkäreitä toiseksi eniten maailmassa Filippiineiltä. Maassa on useita sairaaloita, joissa ei enää ole juurikaan lääkäreitä.

Jopa jo lääkäriopinnot aloittaneet nuoret lopettavat ne kesken opiskellakseen sairaanhoitajiksi: sairaanhoitajaopinnot kun kestävät neljä, lääkäriopinnot taas kymmenisen vuotta.

Filippiineillä siirtotyöläisyyden seurauksena moni lapsi kasvaa käytännössä ilman äitiä. Lapsi saattaa nähdä äitinsä ehkä viisi kertaa lapsuutensa aikana. Isommista sisaruksista tulee sijaisäitejä pienemmilleen. Samalla on noussut perheiden sisäinen lasten seksuaalisen häirinnän ja insestin ongelma. Kohdemaassa myös naissiirtotyöläisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on karua todellisuutta. Monet menevät naimisiin uudessa maassa, ja turvaverkkojen puuttuminen altistaa naiset perheväkivallalle.

Suomessa haetaan keinoja hallittuun työperäiseen maahanmuuttoon. Suurta maahanmuuttoaaltoa on turha jatkossakaan odottaa tai pelätä - kylmä ilmasto, vaikea kieli ja syrjäinen sijainti takaavat sen.

Juurettomuuden ja siitä seuraavien sosiaalisten ongelmien estämiseksi hyvä, ja ennen kaikkea inhimillinen, keino on kannustaa paitsi työntekijän, myös hänen perheensä pysyvää maahanmuuttoa.

Kotouttamiskysymykset ovat erityisen tärkeitä niiden kohdalla, jotka ovat tulleet Suomeen muista syistä kuin työn perässä. Monen tällaisen uussuomalaisen kielitaito ei riitä opiskeluun tai työnhakuun ja -tekoon. Vaatimukset ovat korkeita, mutta tarjolla oleva koulutus tai neuvonta ei välttämättä sitä ole. Maahanmuuttajat eivät aina myöskään tiedä omia oikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Moni saattaisi olla innostunut osallistumaan, mikäli tietoa olisi enemmän.

Muun muassa joissain Itä-Suomen kunnissa on herännyt huoli venäläisten kiinteistökaupoista Suomen puolella. Niitä käytetään paikoin lietsomaan ennakkoluuloja ja pelkoja ja jopa perusteena sille, miksi maahanmuuttajien osallistumista kunnallispolitiikkaan ei tulisi kannustaa. Jos näin tapahtuu, menevät puurot ja vellit sekaisin.

Mökkiläisiä ei pidä sekoittaa maassa asuviin ja työskenteleviin, veronsa Suomeen maksaviin kuntalaisiin. Jos joku näin tekee, on kyse joko tietoisesta harhaanjohtamisesta tai silkasta tietämättömyydestä.

Vaaleissa maahanmuuttajataustaisen ehdokkaan ei tarvitse profiloitua maahanmuuttaja-asioilla. Teemana voi olla mikä tahansa sydäntä ja omaa asiantuntemusta lähellä oleva asia niin kuin kenellä tahansa muullakin.

Samoin syntyjään suomalaisten ehdokkaiden toivoisi nykyistä enemmän tiedostavan ja nostavan esille myös maahanmuuttoa koskevia asioita - positiivisessa ja rakentavassa valossa.

Hannakaisa Heikkinen
kansanedustaja
Keskustan maahanmuuttotyöryhmän puheenjohtaja