Uusimmat kuvat

Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen

Olen ollut vasta vähän aikaa kansanedustajana, mutta jo tässä ajassa olen saanut satoja ja taas satoja yhteydenottoja. Jopa niin, että sähköpostit ovat tukkeutuneet. Minusta se kertoo siitä, että tänä päivänä pinnan alla on paljon huolta ja epätoivoa.

Huomasin myös jo vaalityössäni, että esiin nostamani sydämenasiat - etenkin lapsiperheiden ikäihmisten pärjääminen - ovat hyvin ajankohtaisia. Tuntuu siltä, että ihmiset kaipaisivat enemmän aitoa välittämistä keskellä kaiken materialisoitumista. Monet kokevat, että politiikka on heistä etäällä. Varmaan se osittain johtuu siitä, että demokratia on joskus hidas väline asioiden muuttamisessa. Arjen akuutit ongelmat tulisi voida ratkoa joutuisammin.

Tässä kohdin on erinomaista, että kirkko ja kolmas sektori voivat reagoida nopeammin. Diakoniatyö ja vapaaehtoiset tekevät korvaamattoman arvokasta työtä, jolle kyllä lainsäätäjäkin antaa arvoa. Politiikan sektorin tulisi silti enemmän pyrkiä yhdistämään voimavaroja muiden tahojen kanssa. Se edellyttää meiltä kansan valitsemilta vilpitöntä asennetta lähivastuunottoon myös. Kirkon julistama rakkaudellisuus ja esimerkillisyys olkoon meillekin ohjenuorana.

Monet huolenaiheet tulevat entistä enemmän yhteisiksi. Syrjäytyminen, työttömyys, vanhushoidon taso ja nuorten oirehtiminen koskettavat tavalla tai toisella suurinta osaa väestöä.

Optimistina uskon, että omantunnon valppaus kasvaa ja iso välittämisen teesi vielä nousee. Tarvitsemme toisiamme itse kukin. Kukaan meistä ei ole yksin ja kenenkään ei pidä olla yksin!

Siviilityössäni vanhusten parissa olet todennut myös, miten välittäminen on kaikkein tärkeintä. Mikään medikalisaatio ei sitä voi korvata. Siellä näkyy myös seurakuntien auttava rooli, vanhus tarvitsee ennen kaikkea kuuntelijaa, koskettajaa.

Kyse on yksinkertaisesti ihmisarvosta ja tasaveroisuudesta. Politiikalla pyritään eroja ja eriarvoisuutta tasoittamaan. Näin itäsuomalaisena näen sen tärkeäksi siksikin, että alueellinenkin eriarvoisuus on totta. Väki vanhenee ja nuorempi osa valuu etelään tai muihin kasvukeskuksiin. Kun palvelut vielä heikentyvät entisestään, täytyy yhteiskunnan kantaa huolta. Sivistysvaltion mittarihan on, miten se kohtelee vähäosaisiaan.